- Details
- Written by: Oleg Fedotov
Tänään, 27. tammikuuta, on Leningradin täydellisen vapautumisen päivä fasistisesta saarrosta.
Tänään, 27. tammikuuta, on Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen päivä.
Tänään, 27. tammikuuta, on holokaustin uhrien muistopäivä.
Venäläinen propaganda rakastaa näitä päivämääriä. Se nostaa ne esiin aina näyttävästi ja äänekkäästi.
Erityisesti muistetaan Leningradin vapauttamista saarrosta.
Muistetaan tragedian uhreja ja kaupungin asukkaiden sankaruutta.
Juuri tänään moni esittää kuitenkin hyvin yksinkertaisen kysymyksen:
- Details
- Written by: Ukraine field notes
Ukrainan valtion hätäpalvelun sukeltajat ovat korjanneet Venäjän hyökkäyksessä vaurioituneen putken yhdessä Kiovan lämpövoimalaitoksista. Asiasta kertoi maan sisäministeri Ihor Klymenko.
Ministerin mukaan kyseessä oli poikkeuksellinen vedenalainen erikoisoperaatio, joka toteutettiin äärimmäisissä olosuhteissa jopa 15 asteen pakkasessa. Venäläisen kranaattitulituksen seurauksena lämpövoimalaitos oli tulvinut putkivaurion vuoksi, mikä vaikeutti merkittävästi korjaustöitä. Vaurioitunut laitteisto on kriittinen tuhansien kotitalouksien lämmön- ja sähkönsaannin kannalta.
Read more: Ukrainan hätäpalvelun sukeltajat korjasivat lämpövoimalan putken jäisessä vedessä
- Details
- Written by: Oleg Fedotov
Iso osa Kiovaa on pimeänä. Vain osasta ikkunoista kajastaa valo. Tunnelma on aavemainen.
En aina oikein tiedä, kenelle puhun, kun kirjoitan siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu.
”Kaikkihan jo tietävät kaiken” – tämän lauseen opimme jo kolme vuotta sitten.
Ukrainassa asuvilla ihmisillä ei juuri nyt ole aikaa lukea kirjoituksiani. Ja ne, jotka elävät kaukana Ukrainasta, ovat yksinkertaisesti väsyneet sotaan. Uutisiin pommituksista, kuolemasta ja nyt myös kylmyydestä.
Miksi sitten kirjoitan?
Helpoin vastaus olisi: toivon ihmettä. Mutta olen jo aikuinen enkä usko ihmeisiin.
Kirjoitan siksi, että ne harvat, jotka näitä tekstejä lukevat ja elävät mukana Ukrainan sodan kauhuissa, tietäisivät etteivät ole yksin.
Että joku välittää, koko sydämestään. Jos olisin uskonnollinen, sanoisin että heidän puolestaan rukoillaan.
Helpottaako se? Ei.
Mutta vaieta emme voi.
- Details
- Written by: Ukraine field notes
Sähköt ja lämmöt on poikki isosta osasta Kiovaa. Yli kolmen miljoonan asukkaan Kiovaa koettelee Venäjän laittomien ilmahyökkäyksistä aiheutuneet sähkö- ja lämmönjakelun ongelmat. Presidentti Zelenskyn iltapuheen mukaan yli miljoona kuluttajaa oli ilman sähköä Kiovassa illalla 20.1.
Eri lähteiden mukaan 4 000 tai jopa 5600 kerrostaloa ilman lämpöä Kiovassa tiistai-iltana. Sähkö- ja lämpökatkot voivat jatkua päiviä, sillä pätevistä asentajista on jatkuva pula.
Ukrainalaiset eivät taivu venäläisten laittomien hyökkäyksien edessä. Ympäri Ukrainaa sähkö- ja lämpökatkojen varalle on perustettu satoja ”Voittamattomuuden pisteitä”, joissa sähkökatkoista kärsivät voivat mm. ladata älylaitteitaan ja virtapankkejaan. Kiovaan on noussut nyt jopa keittiöitä, joissa kaupunkilaiset voivat tehdä lämmintä ruokaa.
- Details
- Written by: Hosha
Hosha on 16-vuotias harkovalainen nuori, joka kirjoittaa nimimerkillä. Hän on syntynyt ja kasvanut Harkovassa, missä hänen lapsuutensa kului. Siellä on myös hänen perheensä, koulunsa ja ystävänsä.
Venäjän hyökkäyssodan alettua Hoshan perhe joutui lähtemään kaupungista. Päätöstä ei tehty heti, vaan vasta huhtikuussa 2022, jolloin Hosha oli vielä lapsi. Perhe muutti väliaikaisesti pienemmälle paikkakunnalle, jossa he asuivat noin kolme vuotta.
Tuo aika toi mukanaan paljon uusia kokemuksia ja opetti arvostamaan yksinkertaisia asioita sekä sopeutumaan jatkuviin muutoksiin.
Vaikka Harkovassa on edelleen vaarallista, perhe muutti takaisin kaupunkiin.
Nyt Hosha on palannut kaupunkiin oltuaan useamman vuoden maaseudulla.
Tämän viikon tärkein tapahtuma on ehdottomasti ollut lumisade ja kovat pakkaset. Äskettäin lämpötila laski jopa –17 asteeseen, ja kädet jäätyivät ulkona ihan kunnolla.
Tällä viikolla lunta on ollut uskomattoman paljon. Menin ikkunan luo ja aloin tarkkailla lumessa liikkuvia ihmisiä. Joku juoksi kulkuvälineeseen ja tuskin mahtui mukaan. Lähellä pysäkkiä lapset juoksivat pulkkien ja liukureiden kanssa. Kaupasta tuli ihmisiä kassit käsissä, ja he keskustelivat niin innokkaasti, että unohtivat jopa nousta johdinautoon.
Oikeastaan tämä talvi on yllättänyt minut todella positiivisesti. Ihmiset vitsailevat usein sanoen:
“Sota, ohjukset, shahedit, unettomat yöt… ja harkovalaiset sanovat: mitä te nyt pienistä – tällaista lunta ei ole ollut sataan vuoteen!”
- Details
- Written by: Oleg Fedotov
Venezuelan tapahtumien jälkeen sosiaalinen media täyttyi nopeasti itsekehuisista huudahduksista:
“Yhdysvallat hoiti Venezuelan kolmessa tunnissa, Moskova yritti ottaa Kiovan kolmessa päivässä – ja epäonnistui! Me olemme kovia, ja kovempia meistä ovat vain Karpaattien huiput!”
Kyllä, me olemme kovia. Ja ennen kaikkea ne ihmiset, jotka sodan ensimmäisinä tunteina ja päivinä lähtivät puolustamaan Ukrainaa. He ovat todellisia sankareita, koska hetkenä, jolloin heidän oma henkensä ja terveytensä olivat suorassa vaarassa, he eivät paenneet – vaan menivät kohti vaaraa. Ja voittivat sen.
Kaikki tämä on totta. Mutta, haluan muistuttaa teitä yhdestä asiasta, joka usein unohtuu.
Moskova toimi samalla kaavalla
Venäjän hyökkäys alkoi käytännössä samalla tavalla kuin Yhdysvaltojen operaatio Venezuelassa. Ensimmäinen aalto oli ohjus- ja pommi-isku: ilmatorjunnan tukikohdat, sotilasilmailun lentokentät, puolustusasemat.
Kuvitelkaa hetkeksi, että Moskova olisi onnistunut tuhoamaan Ukrainan ilmatorjunnan ja taistelukoneet sodan ensimmäisinä tunteina. Kuvitelkaa, että Venäjä olisi saanut täydellisen ilmaherruuden.
Mitä silloin olisi tapahtunut?
Gostomelin lentokenttä olisi vallattu. Venäläiset maahanlaskujoukot olisivat tulleet esteettä. Kaikki vastarinta olisi murskattu ilmasta käsin. Tykistö olisi tukahdutettu ilmaiskuilla. Lentokentälle olisi lennätetty lisää joukkoja. Kiovan kohtalo olisi voinut olla täysin toinen.
- Details
- Written by: Hosha
Hosha on 16-vuotias nuori harkovalaisnainen, joka kirjoittaa nimimerkillä. Hän on syntynyt ja elänyt suurimman osan elämästään Harkovassa.
Siellä kuluivat hänen tavalliset arkipäivänsä, koulunkäynti ja lapsuus. Venäjän hyökkäyssodan alettua Hoshan perhe joutui muuttamaan väliaikaisesti pienemmälle paikkakunnalle.
Lähtöpäätöstä ei tehty heti, vaan vasta huhtikuussa 2022, jolloin Hosha oli vielä lapsi. Uudessa paikassa perhe asui noin kolme vuotta.
Tuo aika toi mukanaan paljon uusia kokemuksia ja opetti arvostamaan yksinkertaisia asioita sekä sopeutumaan jatkuviin muutoksiin.
Vaikka Harkovassa on edelleen vaarallista, Hosha kertoo, ettei hän enää pysty elämään ilman kodin tunnetta.
Siksi paluu tuntuu väistämättömältä – ja samalla siltä, että on aika kääntää yksi elämänvaihe päätökseen ja aloittaa seuraava.
Hosha kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti omasta elämästään sodan keskellä.
Ymmärrän, että joulu lähestyy, kun kaupat täyttyvät uudenvuoden ja joulun symboleista: joulutähdistä, joita kolindalaulajat pian kantavat mukanaan kulkiessaan talosta taloon, yhdistäen ihmisiä ja nostaen mielialaa; erilaisista kynttilöistä, jotka sytytetään pöydässä toivoen valoisampaa tulevaisuutta; sekä kutjan valmistusseteistä, joita mekin ostimme joulupöytää varten.
Mielenkiintoisinta on ollut huomata, miten eri puolilta maata tulevien ihmisten kanssa keskustellessa paljastuu yllättäviä eroja resepteissä. Joku tekee kutjan riisistä ja pähkinöistä, toinen vehnästä ja rusinoista. Joku lisää sokeroituja hedelmiä tai karkkeja, tekee siitä paksua tai keittomaisen juoksevaa. Tätä on kiehtovaa seurata ja poimia itselle pieniä ideoita talteen.
Mutta kaikkein eniten pidän siitä hetkestä, kun kaupunki alkaa pukeutua jouluun. Yhtenä päivänä kadulla seisoo vain yksi kuusi, ja seuraavana jo loistavat suuret, säihkyvät valoinstallaatiot ja kuusia on useampia. Minun mielestäni jokainen ihminen tuo jouluista tunnelmaa kaupunkiin myös omalla tavallaan: jonkun ikkunassa loistavat valot, toisaalla lapset ripustavat paperisia lumihiutaleita, jotka he ovat varmasti leikanneet huolellisesti päiväkodissa tai yhdessä vanhempiensa kanssa. Joidenkin talojen edessä koristellaan jopa pihalla kasvavia kuusia.
- Details
- Written by: Ukraine field notes
Kuvituskuva. Kuva Mikko Oja.
Evakuointien yhteydessä siirretään Ukrainassa myös hautoja.
Vaarallisilta alueilta pois muuttavat ihmiset eivät ota mukaansa vain tavaroita ja muistoja, vaan joutuvat siirtämään myös vainajansa. Läheiset haudataan uudelleen alueille, joilla omaiset voivat nyt itse elää ja liikkua turvallisemmin.
- Details
- Written by: Oleg Fedotof
Tavallinen joulujuhla tavallisessa ukrainalaisessa päiväkodissa.
Kesken runonlausunnan ja laulun tulee ilmahälytys.
Kaikkien on mentävä ripeästi suojaan.
Lapsille tämä on jo valitettavan tuttua.
Joulujuhla jatkuu pommisuojassa....
- Details
- Written by: Hosha
Hosha on 16-vuotias nuori harkovalaisnainen, joka kirjoittaa nimimerkillä. Hän on syntynyt ja elänyt suurimman osan elämästään Harkovassa.
Siellä kuluivat hänen tavalliset arkipäivänsä, koulunkäynti ja lapsuus. Venäjän hyökkäyssodan alettua Hoshan perhe joutui muuttamaan väliaikaisesti pienemmälle paikkakunnalle.
Lähtöpäätöstä ei tehty heti, vaan vasta huhtikuussa 2022, jolloin Hosha oli vielä lapsi. Uudessa paikassa perhe asui noin kolme vuotta.
Tuo aika toi mukanaan paljon uusia kokemuksia ja opetti arvostamaan yksinkertaisia asioita sekä sopeutumaan jatkuviin muutoksiin.
Vaikka Harkovassa on edelleen vaarallista, Hosha kertoo, ettei hän enää pysty elämään ilman kodin tunnetta.
Siksi paluu tuntuu väistämättömältä – ja samalla siltä, että on aika kääntää yksi elämänvaihe päätökseen ja aloittaa seuraava.
Hosha kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti omasta elämästään sodan keskellä.
------
Joillekin muutto merkitsee uusia mahdollisuuksia, elämän seuraavaa vaihetta, mutta minulle se tarkoitti kiireessä pakattuja matkalaukkuja ja kotia, jonka jouduin jättämään taakseni ajatuksen kanssa:
”Palaanko minä vielä edes kerran näiden tuttujen seinien luo?”
- Details
- Written by: Oleg Fedotof
Sota ei kohdistu ainoastaan rintamalinjoihin, infrastruktuuriin ja talouteen. Se ulottuu myös kulttuuriin, koulutukseen ja siihen, miten ihmiset pystyvät säilyttämään merkityksen ja jatkuvuuden arjessaan. Ukrainassa kirjat ja kirjastot ovat sodan oloissa nousseet poikkeuksellisen tärkeään rooliin.
Venäjän hyökkäyssota on vaurioittanut kirjastoja eri puolilla Ukrainaa. Osa on kärsinyt suorista pommitusvaurioista, osa on jäänyt miehityksen alle tai menettänyt kokoelmiaan ja henkilöstöään. Tästä huolimatta monet kirjastot ovat jatkaneet toimintaansa – usein hyvin rajallisilla resursseilla – tarjoten lapsille ja aikuisille paitsi kirjoja, myös pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta tilanteessa, jossa ympäröivä todellisuus on jatkuvassa muutoksessa.
Makaryvin alueella Kiovan lähistöllä tätä työtä on tuettu konkreettisesti. Uusia lastenkirjoja on toimitettu kirjastoihin, jotka ovat kärsineet miehityksestä ja taistelutoimista.
Lahjoituksia on vastaanottanut Makarivin kunnan pääkirjasto sekä kahdenkymmenen kahdeksan kunnan alueella toimivaa kirjaston toimipistettä.
Lisäksi kirjoja on toimitettu Barishivin, Harkovan, Tšernihivin, Sumyn ja muiden Ukrainan alueiden kuntien kirjastoihin.
Yhteensä lahjoitukset tavoittivat 9 kuntaa, 135 kirjaston toimipistettä ja 2 399 kirjaa. Luvut kertovat työn mittakaavasta.
- Details
- Written by: Ukraine field notes
Pienestä kaupungista Suomesta, Oulaisista sekä lähialueelta (https://www.oulainen.fi) on Ukrainaan ja ukrainalaisille virrannut apua heti sodan alkumetreiltä alkaen. Tavaravirtojen määrät ja laadut ovat vaihdelleet tarpeen mukaan.
Oulaisista ja lähialueilla kerättiin sopiva porukka, joka organisoi tavaroiden noudon ja toimituksen esimerkiksi Raaheen, johon pakolaisia tuli useita satoja. Sodan alkaessa toimitetiin valtava määrä kodin perustarvikkeita pakolaisille.
Oulaisten Lions Club kalusti useita asuntoja valmiiksi Ukrainan pakolaisia varten vuoden 2022 aikana.
Ylivieskassa, Oulaisten naapurikaupungissa, on ollut K-Market Mustikassa nyt kolmen ja puolen vuoden ajan ostoskärry, johon on ihmiset voineet ostaa Ukraina-apu tuotteita. Pikkuhiljaa kärry aina täyttyy ja tavara noudetaan kaupasta, pakataan sekä lähetetään eteenpäin vapaaehtoisvoimin.
Pääosin ruokatuotteet on toimitettu Ukrainalaisten yhdistyksen Logistiikkakeskukseen, josta ne taas on menneet organisoidusti Ukrainaan tarvitseville.
- Details
- Written by: Oleg Fedotof
Lozova, Harkovan alueella sijaitseva kaupunki, elää sodan arkea aivan rintaman läheisyydessä.
Jatkuvien pommitusten keskellä kaupunkiin on avattu Pisteitä, joissa ihmiset voivat lämmitellä, saada vettä ja ladata laitteitaan. Tilanne on vaikea, mutta toistaiseksi hallinnassa.
- Details
- Written by: Ukraine field notes
Vain todellinen presidentti voi olla kansan rinnalla. Nukkua samassa poterossa yhdessä sotilaiden kanssa. Tämä on Kupjanskissa joulukuussa 2025.
- Details
- Written by: Ukraine field notes
"Sota, ilman kaunisteluja. Sellaisena kuin se on – mutaa, hikeä, verta, rottia, ei mitään sankaruutta. Ainoastaan meidän vahva henkemme, jota rusnia ei koskaan murra!"
" Videon lopussa huudamme tarkoituksella ”Kunnia Ukrainalle”, jotta rusnia kuulee sen. Se raivostuttaa heitä, ja vielä enemmän se, etteivät he pysty murtamaan meitä."
Ystäväni Olegin kuvaus todellisesta sodasta, sotilaista, elämästä sodassa sellaisena kun hän sen kokee, sellaisena kuin moni tavallinen sotilas sen kokee ja näkee:
---------------------
Oleg Fedotov: – Voittoon huomenna!
En ole tänään nähnyt yhtäkään taide-elokuvaa, joka pystyisi vertaantumaan sen tavallisen sotilaan työhön, joka puolustaa asemaansa toivottomassa tilanteessa tykistökeskityksen ja FPV-lennokkien alla.
- Details
- Written by: Oleg Fedotof
Oleg Fedotov
Emme käytä kylissä juurikaan pommisuojia, koska käytäntö on osoittanut, että kylässä se ei ole turvallista – käytännössä siitä tulee heti hauta, jos siihen osuu.
- Details
- Written by: Oleg Fedotof
Ukrainefieldnotes.net dokumentoi täysimittaista sotaa elävien siviilien arkipäivän todellisuutta. Oleg Fedotovin ja muiden toimittajiemme havaintojen ja kokemusten kautta tämä projekti näyttää elämän sellaisena kuin se todella on Ukrainan kylissä, taajamissa ja kaupungeissa jatkuvan uhan alla.
Se paljastaa, miten tavalliset ihmiset sopeutuvat, selviytyvät ja säilyttävät ihmisarvonsa sähkökatkoista, rikkoutuneesta infrastruktuurista, tuhoutuneista kodeista ja jokaisen uuden päivän epävarmuudesta huolimatta.
- Details
- Written by: Oleg Fedotof
Олег Федотов
Matkustimme Poltavaan kirjojen kanssa ja kirjojen luo. Ja tietenkin ihmisten luo – niiden, jotka synnyttävät, julkaisevat, säilyttävät ja vievät eteenpäin tekstejä.
Tai tarkemmin: ihmisten ja kokonaisten sukupolvien muistojen luo – joskus useammankin kuin yhden.
Vasta Kiovaan kohdistuneen iskun jälkeen kärähtäneet Volodymyr Šovkošytnyjn vastapainetut kirjat kertovat juuri tästä. Ja mihin suuntaan alueellista nuorisokeskusta, jossa kirjamessut pidettiin, kulkikin, palaneen paperin haju leijui ohuena juovana vierellä – muistutuksena ja varoituksena.
Tästä kertovat myös ne kaksi kirjaa, jotka toin mukanani Lvivin:
“Vasinka ja Lidočka” (Marina Fedorova), jossa elävät muistot isoäidistä ja isoisästä ja heidän ei-lainkaan-helposta elämästään; sekä “Valokuvallisia poeettisia etydejä” (Galina Vovchenko), jossa sanan ja kuvan kauneus kietoutuvat niin tiiviisti yhteen, ettei voi enää erottaa, kumpi oli ensin. Nämä eivät ole vain kiinnostavia ja kiehtovia teoksia, vaan myös erittäin laadukkaasti ja kauniisti – sanoisin jopa huolellisesti – toteutettuja julkaisuja.
Kaksi postikorttia, joissa Poltava elää, ostin niiden tekijän äidiltä. Vuosi taiteilijan kuoleman jälkeen.
Maria Panchenko – muistakaa tämä nimi ja etsikää hänen töitään. Ne ovat upeita.
Read more: Eteenpäin ja takaisin menneisyyteen - Ihmiset ja kirjat
